Aistipulmat

Ensimmäinen askel lapsen auttamisessa on tunnistaa ja hyväksyä, että lapsi joutuu ponnistelemaan tavallista enemmän hallitakseen arkielämän yksinkertaiselta tuntuviakin toimia. Lapsesi on kykenemätön, ei haluton suorittamaan arkipäivän toimia. Kuuntele lasta, jos hän kertoo olevansa väsynyt, lapsi ei ole laiska vaan hän käyttää valtavasti voimia selvitäkseen tavallisesta päivästä. 

Vanhempien tärkeimmät tehtävät lapsen tukemisessa: 1. Tunnista ongelma, jotta voit nähdä mitä lapsi tarvitsee. 2. Tue lapsen itsetuntoa. 3. Tee ympäristöstä lapselle sopiva paikka toimia. 4. Auta lasta leikkimään. 5. Hae asiantuntija-apua.

1. Kun lapsen haasteet huomataan varhain, on todennäköisempää, että sen vaikutus on vähäisempää myöhemmässä elämässä. On tärkeää, että lapsen käytös nähdään oikeassa valossa, jolloin vanhemmat pystyvät antamaan lapselle hänen tarvitseman tuen ja avun. On tärkeää muistaa, että lasta ei tule patistaa tekemään asioita, joihin hän ei ole valmis. Vanhempi voi auttaa ja rohkaista lasta toimintoihin, joita hänen aivonsa pystyvät käsittelemään. Kun lapsi käyttäytyy huonosti, käytös voi johtua suurimmaksi osaksi siitä, että lapsen aivot eivät kykene integroimaan tavallisia aistimuksia. Jos aivot eivät jäsennä aistimuksia, ne eivät jäsennä myöskään käytöstä. 

2. Arkipäivän toiminnot ja kokemukset voivat olla lapselle tavallista haastavampia. Lapsi voi tämän vuoksi kokea riittämättömyyttä ja turhautumista, kun ei pysty toimimaan odotusten mukaan ja saa aikuisilta kielteistä reagointia. Tämä kaikki vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Lapsi ei halua toimia vasten aikuisen odotuksia, lapsella on tarve tulla hyväksytyksi omalle vanhemmalle. Aikuisen on siis tärkeä muistaa, että lapsella on fysiologinen ongelma, vaikka sitä ei voi päällepäin havaita, sen muistaminen voi helpottaa ymmärtämään lapsen käytöstä. Lapsi näkee itsensä sellaisena kuin vanhemmat näkevät hänet. 

3. Ympäristön huomioiminen on erittäin tärkeää lapselle. Järjestelmällinen ympäristö auttaa epäjohdonmukaisesti toimivia aivoja säilyttämään tasapainon. Vanhemmat voivat huolehtia, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa ja arjessa on selkeä struktuuri. Lapsi antaa yleensä varoitusmerkkejä, jos joku asia ympäristössä aiheuttaa hänelle liian suuria vaatimuksia. Lapsi muuttuu yleensä yliaktiiviseksi tai tarkkaamattomaksi. Lapsi voi myös muuttua vihaiseksi ja aggressiiviseksi tai vetäytyväksi ja itkuiseksi.

4. Leikki on lapsen työtä ja hyvin tärkeä osa lapsen elämää. Mikäli lapsi ei ole kiinnostunut normaaleista leikeistä, hänellä todennäköisesti on jokin ongelma, johon liittyy aistitiedon käsittelyn häiriö. Leikin merkitys lapsen elämässä on lapsen mahdollisuus ilmaista sisäistä kehittymisen tarvetta ja kehittyä sensomotorisesti hyvin toimivaksi. Leikin lopputuote ei ole tärkeää esim. onnistunut tornin rakennus vaan se, että lapsi seuraa sisäistä kehittymisen tarvettaan ja toiminnan kautta oppii hallitsemaan sekä ympäristöään että kehoaan. Leikkiessään lapsen aivot saavat keho- ja painovoima-aistimuksia, joita tarvitaan motorisen ja tunne-elämän kehittymiseen. 

5. Jos epäilet, että lapsella on sensosiren integraation häiriö, kerro siitä terveydenhoitajalle, lastenlääkärille, päiväkodin hoitajille tai koulussa opettajalle. Yleensä ammattilaisilla on tietoa tästä ja voit pyytää heiltä apua ja neuvoja. Älä viivyttele avun hakemisessa. Häiriö ei katoa itsestään. Parhaat tulokset saadaan kun hoito ja huomioiminen aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin myös turvataan lapsen itsetunnon kehitystä. Sensorisen integraation terapian yhdistyksen kotisivuilta löytyy lisätietoja ja ammattilaisia joilla on SI-terapia koulutus. https://www.sity.fi