Aistiherkkyydet

Aistitiedon käsittelyn eli sensorisen integraation häiriö on yleinen käyttäytymiseen vaikuttava asia. Se vaikuttaa lapsen tapaan oppia ja liikkua sekä hänen ihmissuhteisiinsa ja itsetuntoonsa. Sensorinen integraation häiriö tarkoittaa kykenemättömyyttä käsitellä aistien kautta saatua tietoa riittävän hyvin. Lapsi ei pysty reagoimaan aistitietoon mielekkäästi ja johdonmukaisesti. Hänen on vaikea käyttää hyväksi aistitietoa suunnitellakseen ja jäsentääkseen toimintaansa, sen vuoksi oppiminen saattaa olla vaikeaa. Tavanomaisimmin sensorisen integraatio häiriö voi näkyä aistitiedon käsittelyn ongelmina sekä toiminnan ja käyttäytymisen hallinnan ongelmina. Neuropsykiatrisissa oirekuvissa aistitiedon käsittelyn pulmat ovat tavallisia.

Aistijärjestelmät ovat näköaisti, kuuloaisti, haju ja makuaisti sekä lisäksi vestibulaarinen aistijärjestelmä eli liikkeiden ja painovoiman hallinta, proprioseptiivinen aistijärjestelmä eli lihaksista ja nivelistä tuleva tieto ja viskeraalinen aistijärjestelmä eli sisäelinaistimukset.

Aistitiedon käsittelyn vaikeudet voivat näkyä aistisäätelyn vaikeuksina eli herkkä reagoiminen aistimuksiin tai heikosti reagoiminen aistimuksiin sekä aistihakuisuus.

Herkkä reagoiminen aistimuksiin voi näkyä esimerkiksi kuuloherkkyytenä, jolloin lapsi reagoi voimakkaasti ennakoimattomiin ääniin esimerkiksi imuri tai moottoripyörän ohi ajaminen. Lapsi voi tuntea ihan kipua korvissa kovasta äänestä. Herkästi reagoiva lapsi kuormittuu helposti hälyisestä ympäristöstä kun aistiärsykkeitä on paljon, se voi näkyä vetäytymisenä, tapahtuman välttelemisenä tai voimakkaina tunnereaktioina. Herkkyys voi näkyä myös valikoivana ruokien suhteen, vaatteiden saumat voivat tuntua epämukavilta tai kangasmateriaali, lapsi välttelee melua ja kirkkaita valoja ja vauhdikasta menoa tai leikkiä. Lapsi voi reagoida hyvin voimakkaasti nälkään kun verensokeri laskee tai väsymykseen. muutokset voivat olla hyvin haastavia. Tuntoaistin ollessa herkkä, lapsi voi reagoida voimakkaasti kosketukseen, hentokin kosketus voi tuntua kipeältä tai epämiellyttävältä.

Heikosti reagoiminen aistimuksiin voi näkyä siten, että lapsi hakee vahvoja aistikokemuksia pysyäkseen vuorovaikutuksessa tai meneillään olevassa asiassa. Lapsi voi tarvita kosketuksen tai vanhemman katsekontaktin aloittaakseen toiminnan. Lapsi ei tunne välttämättä kipua kovin herkästi, eikä reagoi vaikka vaatteet olisivat märät. Lapsen voi olla myös vaikea ymmärtää toisen kokemusta kivusta jos lyö toista tai menee aikuisen syliin voimalla. Lapsi tarvitsee voimakkaita kosketuksia ei hentoja hipaisuja.

Aistihakuisuus voi näkyä lapsen jatkuvana hakemisena pitkäkestoisia ja voimakkaita aistimuksia. Lapsi voi olla jatkuvasti liikkeessä, pyöriä, keinutella itseään tai kosketella kaikkea sekä viedä esineitä suuhunsa vielä kouluiässäkin. Lapsen on vaikea säädellä aistikokemusten hakemista ja hän voi mennä herkästi ylivireystilaan. Lapsi voi nauttia jännityksestä ja vaarantaa oman turvallisuuden. 

Lähteet: Kranowitz C (2015) Tahatonta tohellusta: Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä. PS-kustannus. Jeans Ayres A (2008) Aistimusten aallokossa: Sensorisen integraation häiriö ja terapia. PS-kustannus.