Kehityksellinen kielihäiriö tulee usein esille vuorovaikutustilanteissa. Lapsen voi olla vaikea kertoa asioista, kerronta voi olla niukkaa ja työlästä tai lapsi voi kertoa hyvinkin polveilevasti, mutta kerronta on poukkoilevaa ja vaikeasti ymmärrettävää. Vaikeuksia voi ilmetä myös lauserakenteissa ja ääntämyksessä sekä puheen sujuvuudessa. Lapsella voi olla hankaluuksia myös puheen ymmärtämisessä, sanojen mieleen palauttamisessa, taivutusmuotojen ja käsitteiden käyttämisessä sekä asioiden nimeämisessä. Lapsi turhautuu helposti, kun hän ei löydä sanoja eivätkä toiset saa hänen puheestaan selvää. Turhautuminen voi ilmetä levottomuutena ja ei-toivottuna käyttäytymisenä. Tutuissa tilanteissa lapsen on yleensä helpompi toimia annettujen ohjeiden mukaan. Ymmärtämisen vaikeudet tulevatkin usein ilmi, kun lapsen pitäisi osata toimia esim. lapsiryhmälle yhteisesti annetun pidemmän ohjeen mukaan, tai kun lapsen kanssa jutellaan käyttäen monimutkaisempia käsitteitä. 

Usein puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot ovat tarpeen, ja ne voi aloittaa ennen yksilöityjen ohjeiden saamista. Kuvien ja tukiviittomien käyttö helpottavat kommunikointia lapsen kanssa ja vähentävät lapsen turhautumista. Aikuinen hidastaa luonnostaan omaa puherytmiään käyttäessään kuvia kommunikoinnin tukena. Tämä auttaa lasta puheen ymmärtämisessä.

Vanhemmat voivat tukea lapsen kielenkehitystä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

- Leikkiä sanoittamalla; Aikuinen toimii mallina leikissä ja kertoo, mitä tekee, minne menee, mitä tapahtuu seuraavaksi, miltä tuntuu, miksi yms. Aikuinen voi tehdä leikkialoitteita ja tuoda tarvittaessa uusia ideoita leikkiin. Leikissä voi käyttää apuna myös kuvatukea esimerkiksi toimintatauluja (löytyy viitottu rakkaus sivuilta). Vuorovaikutus on leikissä tärkeää.

- Käyttämällä kuvia apuna arkitilanteissa ja puheen tukena. Kuvissa on tärkeää olla mukana myös verbejä, jotka kuvaavat tekemistä ja toimintaa eikä vain asioita. 

- Aikuisen on hyvä käyttää puheessa epäsuoria viestejä eli opettavaa kieltä, ettei anneta lapselle heti suoria ohjeita. Esimerkiksi ei kielletä lasta tekemästä jotakin kuten -> Älä koske siihen! vaan esimerkiksi -> Se voi mennä helposti rikki! Tässä lapsi voi itse hoksata, että tähän ei kannata koskea, koska se voi mennä rikki. Lapsi saa itse oppia. (neljävuotias lapsi voi jo ymmärtää epäsuoria viestejä)

- Kiinnitä huomiota pronominien käyttöön. Käyttääkö lapsi minä sanaa vai puhuuko esim. Sami tekee, kun puhuu itsestään. Auta lasta ottamaan käyttöön pronomineja, minä, sinä, hän, me jne. Kerronnassa on tärkeää sanoittaa tekijä kuten koira juoksee -> ei: tuo juoksee.

- Selitä lapselle omaa ajatteluasi; Miksi ajattelen näin tai miksi teen näin. Lapsen kanssa kannattaa pohdiskella asioita ääneen ja sanoittaa mitä omassa mielessä liikkuu.

- Lasta auttaa kaikki kuvittaminen. Piirtäkää tarinoita ja puhetta tai päivän tapahtumia paperille.

- Katsokaa yhdessä valokuvia ja muistelkaa mikä oli kivaa ja mitä kuvanotto hetkellä tapahtui yms.

- Ole läsnä, ole kiinnostunut lapsestasi, mitä hänelle kuuluu ja mitä mielessä liikkuu.