Tärkein lähtökohta on ymmärtää ja hyväksyä, että PDA-lapsen käyttäytyminen perustuu ahdistuneisuuteen ja tarpeeseen hallita tilannetta eli pitää langat käsissään. Lapsen voi olla myös vaikea käsitellä sanallisia viestejä ja pysyä perässä keskusteluissa, käytös voi olla hämmennystä. Lapsi voi tulkita väärin sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksiä, kuten äänensävyjä ja kehonkieltä. Lapsi ei myöskään pysty sietämään välttämättä epävarmuudentunnetta ja myös aistikuormitus tilanteessa voi olla liian suurta. Aikuisen tulee ottaa huomioon useita asioita tilanteissa, jossa pyytää lasta tekemään jotakin. 

Vaatimusten uudelleen määritteleminen, jotta ne tuntuvat vähemmän vaativimmilta:

• Sanojen merkitys eli uudelleen muotoileminen. Lapsen voi olla helpompi ottaa asiaa vastaan, kun puhutaan esimerkiksi esineestä eikä henkilöstä tai pyynnöt aloitetaan sanoin "ole hyvä ja..." tai se että "vaatteet ovat sängyllä, autan mielelläni" sen jälkeen aikuinen lähtee pois tilanteesta, jotta lapsi saa tehdä asian rauhassa. Lapselle voi laittaa juomalasin viereen, jotta hän joisi mutta silloin ei tule pyyntöä juoda tai sanoa "tässä on juoma". Pyyntöjä voi esittää esimerkiksi "mietin, onko sinulla jano" tai sitten valinnanvaraan perustuvia pyyntöjä, kuten "ehkä voisimme yhdessä siivota lelut"  tai "en ole varma menisimmekö mummolaan". Tällaiset kysymykset tai toteamukset vähentävät vaatimuksen tunnetta lapselta. 
• On hyvä välttää Ei sanoja ja suoria kieltoja. Parempi sanoa esimerkiksi "luulempa, että se ei ole mahdollista tänään" ja lisäksi jos on hyvä peruste, niin sanoita se ja mahdollisesti tarjoa vaihtoehto kuten "luulempa, että se ei ole mahdollista, sillä mummo ei ole kotona, voisimme mennä huomenna, haluaisitko nyt lähteä vaikka puistoon?"
• Epäsuora viestintä, kuten vaatteen näyttäminen ilman sanoja tai kuvien käyttö ja niiden näyttäminen tai yhdessä tutkiminen, mitä nyt tulisi tehdä. Säännöstä tai tekemisestä muistuttaminen tai keskusteleminen muun ihmisen kanssa lapsen ollessa kuuloetäisyydellä. Lapsi voi toimia, ilman että hän on saanut käskyn tai kehoituksen. Pyytäminen tai asiasta keskusteleminen kolmannen osapuolen kautta esimerkiksi jos lapsella on jokin lempi hahmo tai pehmoeläin, joka pyytää tekemään jotakin tai pohtia, mitähän tämä hahmo toivoisi sinun tekevän.
• Vaatimus tulee "ylemmältä taholta" esimerkiksi lakiin perustuva asia tai "vartija sulkee nyt tämän paikan ja on lähdettävä".
• Harhauttaminen kuten esimerkiksi "Mikä on erikoisin ilme/asento missä osaat pukea paidan päälle" tai "nimeä niin monta eläintä kun ehdit samalla kun peset itsesi". Lapsi keskittyy muuhun asiaan kuin itse pyydettyyn toimintaan. 
• Huumori ja hassuttelu ovat keinoja viedä huomiota muualle ja tehdä asiasta yhteistä mukavaa puuhaa, se auttaa tilanteita rennommiksi. 
• Avun pyytäminen lapselta esimerkiksi "en muista, miten tämä asia tehdään tai mihin tämä kuuluu?". Pyynnöstä tehdä jotakin tulee avunantamista ja lapsi tekee asian vapaaehtoisesti eikä vaatimuksena. 
• Vaihtoehtojen antaminen eli lapsi ei menetä kaikkea hallintaa tilanteessa vaan tietyissä rajoissa pystyy valitsemaan miten toimii. esimerkiksi "pesetkö hampaat ennen iltasatua vain sen jälkeen?" tai "syötkö leivän vai jugurtin iltapalaksi". 

Ole varovainen palkkioiden, kiitoksen ja seuraamusten suhteen:

• Palkkiot voivat tuoda pyynnöstä/vaatimuksesta vieläkin vaativamman lapsen mielestä erityisesti, jos pitää kerätä merkkejä tms. Vaatimus on päällä koko ajan. Paremmin voi toimia yllätyspalkkiot ja välittömästi annettavat palkkiot. Palkkioina toimivat parhaiten lapselle tärkeät asiat jotka liittyvät esimerkiksi hänen etuihinsa, kuten puhelinaika tai yhteinen aika vanhemman kanssa. Palkinnot kuten tarrat tms. ei välttämättä ole toimivaa. 
• Lapselle kannustaminen ja kiitos voivat olla hankalia vastaanottaa ja niistä voi tulla tunne, että on suoriuduttava jostakin, tai tehtävä ensi kerralla paremmin tai että häneltä odotetaan asian tekemistä uudelleen. Paremmin toimii epäsuora kehuminen, kuten "ompas mukavan siisti huone" kehu kohdistuu huoneeseen eikä suoraan lapseen kuten "oletpas siivonnut hienosti huoneesi". Toinen tapa antaa kehua ja kiitosta on sanoa asiasta jollekin toiselle, lapsen ollessa kuuloetäisyydellä. 
• Rangaistukset ovat haastavia koska lapsen käytöksessä ei ole kyse siitä että hän ei halua tehdä jotakin, vaan hän ei välttämättä vain pysty tekemään. Rangaistuksia parempi vaihtoehto on keskustella asioista rauhallisesti ja pohtia yhdessä tapoja toimia vaikeissa tilanteissa jatkossa. 

Materiaalia kuormituksen vähentämiseen ja ennakoimiseen